Suomen suosituimmat vaellusreitit

Rukan ja Kuusamon metsissä kulkeva komea vaellusreitti ei ole turhaan ansainnut mainettaan maan suosituimpana patikointikohteena. Täällä Lapin rajamailla Suomen jylhä luonto pääsee oikeuksiinsa ja paatuneimmankin uraohjuksen sielu viimein lepäämään. Sukella havupuiden sekaan, vedä keuhkoihisi putipuhdasta erämaiden ilmaa ja kuuntele laululintujen liverrystä samalla, kun astelet ohi villinä virtaavien koskien ja vehreiden vaarojen. Järven keskellä yksinäisenä kohoavan Rupakiven ja Oulangan kanjonin jyrkkien kallioiden kaltaiset luonnonnähtävyydet saavat vierailijan kuin vierailijan unohtamaan maiset murheet. Kun nälkä yllättää, pysähdy paistamaan makkaraa ja muita herkkuja lukuisilla tulentekopaikoilla. Päivän päätyttyä voit vetäytyä yöpuulle joko omaan telttaan tai reitiltä löytyvään laavuun tai autiotupaan. Koko 80 kilometriä pitkän Karhunkierroksen vaeltaminen päästä päähän vie noin 3–7 päivää, ja se sopii parhaiten kokeneille retkeilijöille. Reitti on kuitenkin hyvin merkitty, ja sen alku- sekä loppupäässä on myynnissä ulkoilukarttoja sekä myös kalastuslupia innokkaille kalannarraajille.

Nyt on menopelissä valinnanvaraa: Pallas-Yllästunturin upeassa kansallismaisemassa kiertävän, noin 4 päivää kestävän vaellusreitin voi taittaa ainakin neljällä eri tavalla. Jos olet talvisen Lapin ystävä, sieppaa mukaasi sukset tai vuokraa itsellesi lumikengät, niin pääset ihailemaan mahtavia tuntureita ja kuruja niiden uinuessa vitivalkoisen lumipeitteen alla. Pidä silmällä porojen, jänisten ja hyvällä onnella myös ilveksen jättämiä jälkiä ja nauti pohjoisen rapsakkaasta pakkasilmasta. Pimeän tullen voit vetäytyä lämmittelemään autiotuvan tai etukäteen varaamasi varaustuvan kamiinan lämpöön. Muista kuitenkin piipahtaa ulkona tähyilemässä uskomattoman kirkasta tähtitaivasta ja kenties leiskuvia revontulia! Kesäisin Lapin maisemat voi puolestaan kokea loistavan vihreässä sävyssä jalan tai maastopyörän selästä. Reitin voi aloittaa halutessaan Ounasjärven veneylityksellä. Ihastele suurenmoisia, Ruotsin ja Norjan rajamaille avautuvia ja vihreiden havupuiden peittämiä näkymiä sekä tapita tuntureilla seisoskelevia poroja. Vietä sitten rento ilta keskiyön auringon valossa reitin tuvissa tai oman teltan suojissa.

Lähde patikointiretkelle aarniometsien, metsälampien ja muinaisten saamelaisten pyhien paikkojen keskelle! Sodankylän lähistöllä Lapissa sijaitseva Pyhä-Luoston vaellusreitti tarjoaa ikimuistoisia näkymiä ja hetkiä niin kokeneille kuin aloittelevillekin retkeilijöille. Näe maan eteläisimpiin kuuluvat suurtunturit, kuten Ukko-Luosto ja saamelaisille maaginen Noitatunturi, sekä vaikuttava, jääkauden sulamisvesien muovaava Isokuru. Muita matkan vartta ihastuttavia luonnonnähtävyyksiä ovat metsäsaamelaisten muinaisen palvonnan kohteena ollut Pyhäkasteenlampi ja sen 17-metrinen Pyhäkasteenputous sekä Euroopan ainoa toimiva ametistikaivos, Lampivaaran kaivos. Kaivos on avoinna vierailijoille, ja voit kaivaa sieltä itsellesi aivan ikioman ametistin. Tee tuttavuutta uteliaiden kuukkeleiden kanssa, nauti retkievästä lukuisilla taukopaikoilla ja vietä yö autio- tai varaustuvassa. Yhteensä 45 kilometriä pitkän Pyhä-Luoston vaellusreitin taittaa useimmiten parissa päivässä, ja sinne pääsee oman auton puuttuessa myös julkisilla kulkuvälineillä.

Paikka paikoin haastava mutta monipuolinen Kevon reitti on todellinen helmi kokeneiden luonnossa liikkujien keskuudessa. Lähde Utsjoella sijaitsevaan Kevon luonnonpuistoon kokemaan unohtumattomia hetkiä tuntureiden, purojen, kallioiden ja tunturikoivujen valtakuntaan. Matka sisältää usein louhikkoisia osuuksia, suuria korkeuseroja sekä monia kahlaamoja, joten se ei sovellu aloitteleville vaeltajille. Haasteellisuudestaan huolimatta Kevon reitti on todellinen hurmuri: Kevon kanjonin jyrkät rinteet, 26 metriä korkea Fiellun putous sekä monet eri lintulajit maakotkasta piekanaan tarjoavat taatusti mahtavia muistoja ja valokuvaushetkiä. Jos jano yllättää kesken matkan, voi sen sammuttaa lähimmästä purosta. Koska Kevon reitti kulkee luonnonpuistossa, tulee siellä liikkua ainoastaan merkittyjä polkuja pitkin sekä leiriytyä vain sille tarkoitetuilla paikoilla. Noin 65 kilometriä pitkän reitin kulkee noin 3–5 päivässä, ja sen varrelta löytyy autiotupia, laavuja ja kammeja, mutta oman teltan mukaan ottaminen on suositeltavaa. Muista myös kompassi ja kartta!

Kun kaipaat todellista ja tuntuvaa irtiottoa arjesta, ei 800 kilometrin pituisella Kalottireitillä ole vertaistaan. Tätä retkeä varten sinun kannattaa ottaa jo tuntuvasti lomaa töistä. Matkan varrella sinua odottavat avoimet tunturiylängot, hohtavat jäätiköt, vaikuttavat jyrkänteet ja kohisevat kosket sekä kotimaan tunturinyppylöitä korkeammat vuoret. Suomen puolella Käsivarren erämaissa kulkevalle reitille pääsee parhaiten Kilpisjärveltä, josta voi suunnata kulkunsa joko Ruotsin Kvikkjokkiin tai Norjan Sulitjelmaan tai Koutokeinoon. Reitti on osin hyvin merkitty, mutta joskus polkua saattaa olla hankala erottaa muusta maastosta. Ylitä karuja kivikkomaita, kahlaa matalien tunturipurojen ylitse, ihaile komeita vesiputouksia ja jutustele muiden reitillä tapaamiesi patikoijien kanssa kokemuksistasi tällä ainutlaatuisella vaellusreitillä. Uinumaan voit asettua autiotupaan tai kämppään, mutta oma teltta kannattaa ehdottomasti pakata kaiken varalta mukaan.

Monet kotimaan vaellusreiteistä tuppaavat keskittymään Lappiin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö patikoimaan pääsisi myös Etelä-Suomessa. Nuuksion kansallispuistossa Helsingin kupeessa voi retkeillä jalan, pyörällä tai ratsain, ja sinne pääsevät myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa liikkuvat. Haluatko lähteä mukavalle päiväretkelle yhdessä perheen kanssa, vai kiinnostaako sinua pidempi vaellus kunnolla luonnonhelmassa? Valikoimaan kuuluu monia eripituisia ja erilaisiin tarkoituksiin sopivia reittejä, joiden varrelta löytyy jos jonkinlaisia palveluita aina varaussaunoista ja vuokrakämpistä nuotioihin ja vesipisteisiin. Pakkaa mukaan mukulat ja eväät, valitse yksi kansallispuiston monista helppokulkuisista rengasreiteistä ja lähde tähyilemään alueella eleleviä otuksia, joihin kuuluvat vaikkapa hirvi, kettu, ilves ja jopa veikeä liito-orava. Kun väsy ja nälkä iskee, on aika ottaa eväsleivät, paahtokarkit ja tikkupullat esiin. Luontoretkeily ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja mukavaa!

Tämä Ruostejärven virkistysalueella ja Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva reitti tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia sekä päiväretkiin että pidempäänkin patikointiin. Sonnustaudu hyviin kenkiin ja metsävaellukselle sopiviin vaatteisiin ja lähde tutkimaan mäntyjen ja kuusien ympäröimiä, Suomen vanhimpiin kansallispuistoihin kuuluvia polkuja. Kimaltelevat lammet, järvenrantojen liplattavat laineet ja palokärjen tai käpytikan rytmikäs nakutus ovat omiaan rauhoittelemaan kiireisen suomalaisihmisen hermoja. Matkalla voit tutkiskella kulttuurihistoriallisesti arvokasta Korteniemen metsänvartijatilaa, ja loppukesästä sekä alkusyksystä reitin varrella kasvaa monenlaisia eri ruokasieniä sekä mustikkaa ja puolukkaa. Nam! Ruostejärvi – Liesjärven kansallispuiston reitti on kaksihaarainen, joista toinen on 12 kilometriä ja toinen 32 kilometriä pitkä. Kunnon vaellusta halajavan kannattaa jatkaa Liesjärven kansallispuistosta eteenpäin, sillä tämä reitti on osa 200 kilometrin pituista Hämeen Ilvesreitistöä. Vaikka Ruostejärvi – Liesjärven kansallispuiston reitti on helppokulkuinen, tulee patikoijan muistaa ottaa kartta mukaan.

Lähde parin päivän patikointiretkelle Suomen itäisimmälle vaellusreitille Karjalan metsiin. Ilomantsissa sijaitseva Tapion Taival on noin 20 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella pääsee tutustumaan ylväisiin kilpikaarnapetäjiin, verkkaisena soljuvaan Koitajokeen, vetisiin soihin ja monenlaisiin eri kasveihin. Oleileepa alueella myös monenlaisia eri otuksia, joista isoimpiin kuuluvat karhut ja sudet. Pysähdy lueskelemaan reitin varrella olevia infotauluja, jotka tarjoavat vielä tarkemman kurkistusikkunan metsäeliöden elämään. Reitin puolivälissä voit taas poiketa Virmajärvelle johtavalle polulle, jonka päästä löytyy Euroopan unionin itäisin mantereella oleva kohta. Tuleepa Tapion Taipaleella matkalla vastaan myös Pirhuvaaran metsänvartijatila. Kun iltahämärä koittaa, onnistuu yöpyminen parissa autiotuvassa, jotka toimivat entisessä elämässään savottoina. Kannattaa pitää mielessä, että useimmat alueen palvelut keskittyvät Tapion Taipaleen eteläisempään puoliskoon Koitajoen alueelle, sillä pohjoinen puoli kulkee rauhoitetun Koivusuon luonnonpuiston halki. Luonnonpuiston alueella retkeilijän tuleekin taivaltaa ainoastaan merkityillä reiteillä.

Jos käveleminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, vuokraa itsellesi kanootti tai kajakki ja lähde tutkimaan luontoa vesitse. Etelä-Lapissa, Ranuan lähistöllä virtaava Simojoki sopii myös aloittelijoille, joten pelastusliivit niskaan, mela kouraan ja menoksi! Joesta löytyy useita koskia, mutta varsinkin alkupuolen kosket ovat verrattain vaivattomia myös kokemattomien melojien laskettaviksi. Aloita vesiseikkailusi Simojärven tietämiltä joen yläjuoksun kirkasvetiseltä osuudelta, jossa voit nauttia erämaan rauhasta samalla, kun kuuntelet puissa istuksivien lintujen lirkutusta. Aina välillä pääset laskemaan jokusta koskea pitkin. Noin 40 kilometrin jälkeen joki muuttuu useiksi toisiaan seuraaviksi järviksi, joiden jälkeen pääset ohittamaan peräpohjalaismaisemia navettoineen ja laitumilla laiduntavine lehmineen. Jos nälkä tai väsy alkaa painaa, löytyy hyviä rantautumispaikkoja helposti, ja palvelujakin tarjotaan tasaisin väliajoin. Yöpyminen hoituu esimerkiksi vuokrakämpässä, josta tosin kannattaa varata petipaikka etukäteen. Myös oma teltta on varteenotettava yösija. Jos melomisintoa riittää, on Simojokea mahdollista laskea Perämerelle asti.

Poronpolulla ei ikävä kyllä tule vastaan enää poroja, mutta monet suomalaiset saapuvat tänne siitä huolimatta joka vuosi nauttimaan hämäläisestä harjuluonnosta. Tämä Lopelta löytyvä vaellusreitti sai nimensä 1960-luvulla kymmenestä Hankkijan koeruokinnasta olevasta porosta, jotka tosin lähtivät pois jo seuraavalla vuosikymmenellä. Nimi kuitenkin jäi, ja paikalla järjestetään joka syyskuu myös erityinen Poronpolku-tapahtuma. Kokonaispituutta polulla on 30 kilometriä, mutta se jakautuu kuuteen lyhyempään reittiin, joista lyhyin on 3,5-kilometrinen Pikku-Samo. Ota lapset kyytiin ja käy tekemässä tutkimusretki luontoon, josta saat hauskoja lisätietoja monien erilaisten tauluopasteiden myötä. Silmäile vähitellen umpeen kasvavaa Lukkolampea, etsiskele olematonta näkötornia ja ihastele Hirvenharjun kangasmaisemaa. Osa reitistä kulkee polun sijasta myös hiekkaisia ja asfalttipintaisia autoteitä pitkin. Taukopaikkoja löytyy sieltä täältä, joten mehu- ja eväsleipähetket eivät taatusti jää väliin. Pitkille vaelluksille kaipaavat voivat jatkaa matkaa Poronpolulta eteenpäin, sillä se on osa 200 kilometriä pitkää Hämeen Ilvesreitistöä.