Helsingin päärautatieasema

Asemarakennuksen synty

Nykyisen asemarakennuksen on suunnitellut huippuarkkitehti Eliel Saarinen. Vuosien saatossa siitä on tullut yksi Suomen rakennustaiteen tunnetuimmista rakennuksista, jota ihaillaan kautta maailman. Kuten usein käy, upea lopputulos ei syntynyt helpolla.

Rakennusta alettiin suunnitella vuonna 1895, jolloin aiempi asemarakennus oli käynyt liian pieneksi. Myös alkuperäinen rakennus oli kaunis: sen kartanotyylinen ulkomuoto oli yhdistelmä uusgotiikkaa ja uusrenessanssia, ja sen julkisivu oli saanut vaikutteita Pietarhovin palatsista. Uudesta asemasta haluttiin monin verroin suurempi, ja myös teknistä toteutusta koskevia vaatimuksia oli paljon. Vuonna 1903 kaikki niistä oli saatu käsiteltyä ja kirjattua ylös, ja asemaa varten käynnistettiin virallinen suunnittelukilpailu. Sen voitti pitkän, noin kaksi vuotta kestäneen prosessin jälkeen Eliel Saarisen tuolloin hyvin modernina pidetty luomus. Rakentamaan sitä päästiin vuonna 1905.

Rakennusvaihe kesti aina vuoteen 1919. Eniten valmistumista viivästytti ensimmäinen maailmansota, joka pysäytti rakennustyöt viiden vuoden ajaksi. Tuona aikana keskeneräistä rakennusta käytettiin muun muassa venäläisten sotilassairaalana. Maailmansodan jälkeen työt keskeytti puolestaan sisällissota. Vuonna 1919 rakennus saatiin vihdoin vihittyä käyttöön. Avajaisseremoniaan osallistuivat muun muassa arkkitehti Saarinen sekä tuolloinen valtionhoitaja C. G. Mannerheim.

Upeita yksityiskohtia

Asemarakennuksen tunnetuin elementti on sen korkea kellotorni. Mittaa sillä on reilut 48 metriä, ja huipulla on suuri kello sekä rautateiden ja aseman kansainvälisyyttä korostava erikoinen pallo. Katto on kuparia, jonka aika on tyypilliseen tapaan patinoinut. Historiasta mainittakoon, että toisen maailmansodan aikana lotat suorittivat tornista ilmavalvontaa. Tähän oli syytä, sillä Helsingin keskustassa sijainnut päärautatieasema oli Neuvostoliiton keskeisiä pommituskohteita. Jatkosodan lopulla pommeja myös osui, mutta tornia ne eivät kuitenkaan kaataneet.

Lähes yhtä tunnettuja ovat aseman pääovea vahtivat Lyhdynkantaja-patsaat. Graniittiset patsaat on suunnitellut Emil Wikström, ja ne ovat seisseet paikallaan jo vuodesta 1914. Patsasryhmään kuuluu neljä mieshahmoa, jotka kannattelevat pallon muotoisia lyhtyjä. 2000-luvulla patsaita on hyödynnetty VR:n mainonnassa, mikä on tehnyt niistä myös suositun kuvauskohteen.

Yleisten tilojen lisäksi aseman sisältä löytyy myös erillinen presidenttien käyttöön tarkoitettu odotussali, jolle on oma sisäänkäyntinsä rautatientorilta. Vuosien saatossa näissä tiloissa ovat viihtyneet muun muassa Nikolai II sekä lukuisat presidentit, kuten Paasikivi ja Mannerheim.

Hyvä tietää

Helsingin päärautatieasema on auki joka päivä aamuviidestä kello kahteen yöllä. Tämä koskee tosin vain aseman odotustilaa; lippupisteen ja muiden palveluiden aukioloajat ovat rajallisemmat. Asemalle on äärimmäisen helppo saapua, sillä sisäänkäyntejä on Kaivokadulla, Elielinaukiolla, Rautatientorilla ja laituripihalla, minkä lisäksi asemalle johtaa myös lukuisia maanalaisia käytäviä muun muassa Sokos-tavaratalosta, Kaivotalosta, Forumin kauppakeskuksesta sekä Kaivokadun Makkaratalosta.

Aseman lähellä sijaitsevista nähtävyyksistä ja muista kohteista huomionarvoisia ovat ainakin sen koillispuolelta alkava Kaisaniemen puisto, luoteispuolella sijaitsevat keskustakirjasto Oodi, Kiasma, Eduskuntatalo ja Finlandia-talo sekä viereisen Rautatientorin laidalla olevat Suomen kansallisteatteri ja Ateneumin taidemuseo. Ruoka- ja kahvipaikkoja on puolestaan ainakin Rautatientorin laidalla ja läheisissä kauppakeskuksissa. Jos myöhästyt illan viimeisestä kaukojunasta, muualle Suomeen lähtevien bussien aseman löydät muutaman korttelin päässä sijaitsevasta Kampin keskuksesta. Jos sää ei suosi, välin voi taittaa myös molempien asemien vieressä pysähtyvällä metrolla.