Hotelli oli hyvällä paikalla, mutta huone oli yleisilmeeltään nuhruinen, verhot repsottivat ja toinen patjoista tosi käytetyn oloinen, painut kasaan ja narisi, kun kääntyi, oli kuin vanha heteka, joka on parhaat päivänsä nähnyt. Oven kun sulki ulkoa päin, niin hantaakia ei voinut painaa alas, jotta oven olisi voinut lukita hiljaa, vaan lukon kieli oli jumissa ja ovi oli työnnettävä kiinni, jolloin koko kerros kuuli sen. Kaikki muutkin kerroksen ovet olivat yhtä äänekkäitä. Ikkunoista veti, joten verhot oli pidettävä suljettuina. Aamiainen perinteinen, mutta henkilökunta ei kiinnittänyt huomiota, milloin hotellivieraat tulivat aamiaishuoneeseen. Paahtoleipiä sai odotella.