Henkilökunta osasi vähän englantia, mutta keskustelu heidän kanssaan oli aika hankalaa ajoittain. Esimerkiksi kun huomasimme huoneen mini jääkaapin olevan epäkunnossa ja asian kävimme selvällä englannilla selostamassa henkilökunnalle(jääkaappi ei ole kylmä), jolloin kanssamme asioinut herra naurahti ja selosti ettei kyseisn kaapin kuulukkaan "pakastaa". Mutta kuitenkin lopulta ymmärsi pointtimme, kun kerroimme kaapin olevan lämpimämpi kuin huoneemme. Pian tultiinkin jääkaappi vaihtamassa toimivaan versioon.
Huone oli aikamoinen järkytys ensi näkemältä; tapetit repsottivat, likainen kokolattia matto jne. Kuitenkin sängyssä oli aina vaihdettuna puhtaat lakanat, vedenkeitin ja muut hotellin normaalit tykötarpeet. Huomasimme että muuallakin hotellissa sisusteet hieman repsotti, joka ei enää muutaman päivän olon jälkeen vaivannut silmää. Kyseinen hotelli tuntui sopivan enemmän muutaman yön paikaksi, kun muutaman viikon.
Hotellin sijainti oli loistava ja ensimmäisinä päivinä pääsikin kätevästi tutustumaan rauhassa kiellettyyn kaupunkiin ja puistoihin, jotka olivat aivan vieressä. Kävellen pääsi helposti metro-asemalle, muutamiin ostoskeskuksiin, ravintoloihin, kahviloihin ja hotellin aivan vieressä toimi 2x 24h ruokakauppaa.
Muutaman kerran kokeilimme myös hotellin aamupala tarjoilua, joka oli perinteinen ja lisänä löytyi tavallisia englantilais aamupala vaihtoehtojakin.
Hotellin aulassa toimi matkatoimisto, jonka kautta sai kätevästi varattua reissuja suosittuihin kohteisiin(itse käytimme kyseistä palvelua vain kerran kiinan muurile pääsyyn). Reissuun kuului kyydit minibussilla, englannin kielinen opas(osasi vähän paremmin eng. kun hotellin työntekijät), lounas jne. Muureille olisi tietenkin päässyt myös julkisella liikenteellä itse ensin metrolla, jonka jälkeen olisi pitänyt vaihtaa bussiin päästäkseen kohteeseen.
Metrolla kuljimme paljon eri paikkoihin, oli erittäin helppo käyttää. Kuitenkaan metroaseman työntekijät eivät puhuneet ollenkaan englantia, joten käytimme kertakäyttöisiä metrolippuja(n.20snt matka, jonka aikana sai vahtaa myös metroa niin paljon kun mieli) useamman päivän lipun sijaan. Lipun ostettua sai matkakortin, jolla pääsi sisään metro käytävään ja määränpäähän päästyä kortti syötettiin ulospääsy portti koneeseen(jonka jälkeen kortti jäi metroasemalle). Opasteita oli helppo lukea, vaikkeivat olleetkaan aina englanniksi. Ennen lipunmyyntiä piti mennä turvatarkastuksen läpi, jossa reput ja kassit läpivalaistiin sekä juomat tutkittiin koneella(palavien nesteiden varalta).
Itse olen vaalea hiuksinen nuori nainen ja mieheni on pitkä, joten saimme paljon huomiota osaksemme hotellilla ja muissa julkisissa paikoissa. Julkisilla paikoilla meitä mm. osoiteltiin ja otettiin salakuvia, joka oli hieman häiritsevää(mutta ajan myötä osasi olla välittämättä asiasta).