10 hauskaa tapaa nähdä Rooma paikallisten tavoin

Quartiere Coppedè on Roomassa Salarian ja Nomentanan alueiden välissä sijaitseva kaupunginosa, jossa törmäät takuulla mielikuvitukselliseen arkkitehtuuriin. Rakennuksen suunnitelleen arkkitehdin mukaan nimetty alue on erikoinen yhdistelmä Liberty- ja Art Deco -tyylejä sekoitettuina gootti-, barokki- ja klassisiin elementteihin – vastakkainasetteluja, jotka ovat eklektiselle tyylille tyypillisiä. Tutustu Palazzo del Ragnoon, eli hämähäkkipalatsiin, jonka muodoissa näkyy assyrialaisia ja babylonialaisia vaikutteita, tai epäsymmetriseen Villino delle Fateen, eli keijukaisten taloon.

Koko kaupunginosassa on hurmaava salaperäinen tunnelma, eikä ole sattumaa, että Dario Argento kuvasi joitakin tunnetuimmista elokuvakohtauksistaan täällä. Suosittelemme, että aloitat Fontana delle Ranelta, eli sammakkosuihkulähteeltä Piazza Mincio -aukiolla. Musiikinharrastajat tunnistavat paikan välittömästi, sillä juuri tähän suihkulähteeseen The Beatles -bändin jäsenet hyppäsivät vaatteet päällä legendaarisen Piper Clubissa soitetun keikan jälkeen.

Chiesa di Santa Maria in Vallicella -kirkossa, jota kutsutaan myös nimellä Chiesa Nuova, löydät yhden Rooman kekseliäimmistä taideteoksista. Alttarin takana sijaitsee Rubensin luoma alttaritaulu, jonka osana näet soikion muotoisen erillisen maalauksen. Mekaanisen järjestelmän avulla soikea maalaus liikkuu ylös ja alas paljastaen sen takana olevan freskon.

Kyseessä on Neitsyt Mariaa esittävä fresko, joka on erityisen rakas kristityille. 1500-luvulla maalaus alkoi rapistua, minkä takia se suojattiin alttaritaululla. Mekanismin avulla vanhempi fresko voidaan paljastaa hetkeksi jumalanpalvelukseen osallistuville. Haluatko nähdä tämä upean taideteoksen ja mekanismin toiminnassa? Osallistu iltamessuun joko lauantaina tai sunnuntaina, jolloin seurakunnan pappi käyttää mekanismia.

Chiesa di Sant' Ignazio di Loyola, tai pyhän Ignatiuksen kirkko, sisältää mahtavan kupolilta vaikuttavan katon, jonka muodon taiteilija loi optisen illuusion avulla. Kirkko sijaitsee vain kivenheiton päässä Palazzo Chigi -palatsista. Upean teoksen takana on jesuiittamunkki Andrea Pozzo, joka erikoistui trompe l’œil-tekniikkaan, jolla voidaan luoda maalaukseen kolmiulotteinen illuusio.

Kirkon rakennus alkoi 1600-luvulla. Rakennukseen varatut rahat loppuivat ennen kupolin rakentamista, mutta kekseliäisyydellä ongelma ratkaistiin. Taiteilija-munkki maalasi kirkon katon niin, että se vaikuttaa korkeammalta ja näyttää olevan varustettu pilarein ja holvikaarin. Jotta näet vaikutelman parhaiten, mene kirkon keskiosaan ja etsi kultainen ympyrä, joka osoittaa, missä kannattaa seistä.

Villa Farmesina on Roomassa ehdoton vierailukohde erityisesti taideharrastajille, sillä siellä on esillä joitakin vähemmän tunnettuja Rafaelin maalaamia freskoja. Vaikuttava renessanssihuvila sijaitsee Tiberjoen rannalla lähellä Ponte Siston siltaa, ja sen rakennutti 1500-luvun alussa rikas pankkiiri Agostino Chigi. Rafael aloitti työskentelyn huvilassa maalaamalla osan Loggia di Galatea -freskosta.

Joitakin vuosia myöhemmin omistaja antoi hänelle tehtäväksi koristella katutason gallerian, jonka tarkoitus oli tehdä vaikutus hänen hääjuhlansa vieraisiin. Tällä kertaa mestari maalasi erillisten maisemien sijasta maalausten sarjan. Tilaisuuteen sopivasti maalauksen aiheeksi valittiin Eros ja Psykhe. Rafael suunnitteli projektin ja maalasi kaikki hahmot, mutta muut hänen studionsa taitelijat auttoivat häntä viimeistelemään freskot.

Rooman Santa Cecilia -kirkosta löytyy kauan kadoksissa ollut mestariteos. Viimeinen tuomio tuo helposti mieleen Michelangelon teoksen Sikstiiniläiskappelissa. Viime vuosisataan saakka sen uskottiinkin olevan ainoa laatuaan. Kunnes Basilica di Santa Cecilia -kirkon kuoriosan peruskorjauksen yhteydessä löydettiin mestariteos, joka oli ollut kadoksissa vuosisatojen ajan. Teos tunnetaan nimellä Giudizio Universale tai suomeksi "Viimeinen tuomio", ja sen maalasi Pietro Cavallini, joka oli ilmeisesti Giotton opettaja.

Fresko on peräisin 1200-luvun lopulta, ajalta 300 vuotta ennen Sikstiiniläiskappelin valmistumista. Aikakauteensa nähden teoksessa voidaan nähdä ennennäkemätöntä tietoa, taitoa ja innovaatiota. Maalauksessa on huomionarvoista myös hahmojen veistoksellisuus ja ilmeikkäät kasvot, chiaroscuro-tekniikan hienoinen käyttö sekä yksityiskohtien huomioiminen. Näet teoksen kirkon kuorissa, joka on auki viikonloppuisin määrättyinä aikoina.

Kapusiinikrypta Rooman Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa on paikka, jossa edesmenneiden munkkien luita säilytetään. Monelle voi tulla yllätyksenä, että vain kivenheiton päässä Via Veneton glamourintäyteisestä elämästä löytyisi näin synkkä paikka.

Laskeudu kryptaan päälaivasta, joka johtaa 40 metrin pituiseen käytävään, jota vartioi 5 kappelia. Hämmästyttävää kryptassa on tapa, jolla eri luut, kuten pääkallot, reisiluut ja sormiluut muodostavat koristeellisen mosaiikin tunikoihin puettujen luurankojen takana. Kukin huone on nimetty luidensa mukaan, ja löydät esimerkiksi Cappella delle Tibien eli "sääriluukappelin" tai kappelin, joka on täynnä lantioluita. Viimeisestä, ylösnousemukselle omistetusta kappelista voit löytää viestin toivosta.

Rooman Centrale Montemartini on ehdoton vierailukohde taiteesta ja historiasta kiinnostuneille matkailijoille. Itse paikan historia on kuitenkin aivan toisenlainen. Rakennus, jossa arkeologisia aarteita esittelevä Musei Capitolini sijaitsee, on itse asiassa Rooman entinen voimalaitos. Kun museon päärakennusta aiottiin remontoida, näyttelyille piti löytää uusi paikka.

Osa niistä siirrettiin väliaikaisesti Centrale Montemartiniin sen jälkeen, kun rakennuksen tilat pelastettiin teollisuusarkeologisen operaation tuloksena. Esineiden sijoittaminen nykyaikaiseen "arkeologiseen kaivaukseen" oli menestys, ja näyttelypaikkaa päätettiin pitää käytössä. Näet esineiden kontrastin esimerkiksi toisessa näyttelytilassa, jonka koneet, venttiilit ja painemittarit luovat taustan patsaille ja veistetylle marmorille. Yhdistelmän vaikutelma on erikoinen, mutta toimiva. Pääset paikan päälle ottamalla bussin Via Ostienselta, tai voit myös kävellä Garbatella-asemalta, joka sijaitsee lyhyen matkan päässä.

Flaminiosta löytyy yksi Rooman tunnetuimmista teistä, joka ei kuitenkaan ole ollenkaan roomalainen, sillä sen talot, puutarhat ja ajotiet ovat kuitenkin kuin suoraan Englannista. Kyseessä on Via Celentano, jonka lempinimi on Piccola Londra tai "Pikku Lontoo" sen brittiläisen tyylin ansiosta. Flaminion alueella sijaitsevaa katua varjostavat suuret rakennukset, joten sen ohi on helppo vahingossa kulkea.

Kaupungin vilinän ulkopuolella oleva alue tuntuu kuin Notting Hillin miniatyyriversiolta. Kauniin alueen takana ovat pormestari Ernesto Nathan ja arkkitehti Quadrio Pirani. He unelmoivat modernista, kosmopoliitista kaupungista, joka olisi suurten eurooppalaisten pääkaupunkien veroinen, ja näiden unelmien pohjalta syntyi idea tälle kadulle. Siitä lähtien Flaminio omaksui täysin englantilaiset piirteensä.

Villa Torloniassa ja Casina delle Civettessä eli "pöllöjen talossa" kannattaa käydä jo niiden arkkitehtuurin ja uniikin sisustuksen takia. Tämä aiemmin rustiikki rakennus, jonka muodot muistuttavat sveitsiläistä vuoristomökkiä, muuttui upeaksi jugendtyyliseksi rakennukseksi erilaisten lisäysten ja muutosten myötä. Myös sen huonekalut, etsaukset, majolikasta valmistetut kasveja ja eläimiä esittävät esineet ovat näkemisen arvoisia.

Taidokkaasti valmistetut, koristeelliset ikkunat luovat sadunomaisen tunnelman. Pöllöteema toistuu ympäri taloa, mistä se onkin saanut nimensä. Mökin rakennutti prinssi Alessandro Torlonia vapaa-ajan talokseen, mutta hänen sisarenpoikansa Giovanni suunnitteli talon nykyisen tyylin. Tämä rakasti esoteerista symbolismia, minkä vuoksi lähes jokaisessa talon koristeessa esiintyy pöllöjä.

Lähde kävelylle Passeggiata del Gelsominolle, jos haluat nähdä Michelangelon suunnitteleman kupolin uudenlaisesta näkökulmasta tai löytää kaupunkiin uniikkeja kuvakulmia. Suuntaa San Pietron asemalle, mutta älä nouse junaan. Mene sisään ja käänny heti oikealle. Jatka laituria 1 pitkin ja aloita sitten Passeggiata del Gelsomino, eli jasmiininkukkapolku.

Tämä kilometrin pituinen reitti johtaa Vatikaanin muurien luona nouseville portaille, Rampa Aurelialle. Reitti kulkee vanhaa rautatietä pitkin, joka yhdisti ennen Italian ja Vatikaanin. Paavin entisaikaan käyttämä tärkeä reitti jäi käytöstä pois muiden liikennemuotojen tultua käyttöön. Laituri poistettiin siksi käytöstä ja muutettiin poluksi. Reitin vasemmalla puolella näet käytössä olevia tavarajunia, kun taas oikealla eteesi avautuu kaunis näkymä Pietarinkirkolle.